Helppo herkku hiihtäjälle

Talven selkä on taittunut ja kevätaurinko alkaa vähitellen pilkahdella taivaalta. Valon lisääntyminen ja pienetkin auringonsäteet tuovat ainakin itselleni aivan uudenlaista virtaa.

Vaikka helmikuun säät ovat olleet todella poikkeuksellisen lämpimät, eivät lumet ole onneksi aivan tyystin kadonneet. Ja parhaat keväthanget ovat vielä edessäpäin, sanokaa minun sanoneen!

Etelä- ja keskisuomalaiset ovat jo hiihtolomansa pitäneet, meillä täällä pohjoisessa ne ovat vielä edessä. Kaikki siis kipin kapin ulkoilmaan nauttimaan talven iloista!

Hiihtoreissulle on hyvä varata mukaan juotavaa ja pientä purtavaa, ettei yllätä jano ja energia lopu kesken. Ja yksinkertaisesti siksi, että ulkona kaikki maistuu taivaalliselta.

Rusinat ja suklaapatukka ovat varmasti ne perinteisimmät hiihtolenkin eväät, mutta entä jos tekisitkin energiapatukan itse?

Niiden tekeminen on helppoa ja nopeaa. Lopputulos on maukas herkku täynnä ravitsevaa energiaa. Makuvivahteita saat täytteitä vaihtelemalla. Rusinat voi vaihtaa kuivahedelmiin tai kuivattuihin marjoihin. Maapähkinävoin tilalla toimii tahini. Jos et pidä suklaisesta mausta, jätä kaakaojauhe pois. Vesalan kaupalta löytyy varmasti vaihtoehtoja joka makuun.

Ja niitä, jotka pelkäävät kaloreita, suosittelen lukemaan kirjotukseni miksi kalori ei ole kalori.

Sivakoinnin sulostuttaja (5-6 kpl)

2 dl siemeniä ja/tai pähkinöitä (itse laitoin auringonkukan-, kurpitsan- ja seesaminsiemeniä sekaisin)
1 dl rusinoita
1 dl maapähkinävoita
1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä sulatettuna
2 rkl raakakaakaojauhetta
Puoli desiä vettä

Jos haluaa vieläkin proteiinipitoisemman patukan, voi sekaan heittää pari ruokalusikallista proteiinijauhetta. Jos taas kaipaa enemmän hiilihydraattia voi sekaan heittää hieman kaurahiutaleita. Jos kaipaa lisää makeutta, heitä sekaan pari lusikallista hunajaa.

Kaikki aineet laitetaan tehosekoittimeen ja surautetaan nopeasti sekaisin, niin että siemenet jäävät vielä rouheeksi. Lopputuloksena on paksuhko massa. Levitä massa leivinpaperin päälle vuokaan parin sentin paksuiseksi kerrokseksi ja laita pakastimeen puoleksi tunniksi. Leikkaa patukoiksi ja kääräise paperiin hiihtolenkille mukaan.

Luistavia suksia!

Tuija

Rakkaalla kasvilla on monta nimeä

Tiesitkö, että susimarjat kasvavat pukinpensaissa? Eikö kuulosta tutulta? Pukinpensaiden punaisia marjoja kutsuttiin Suomessa pitkään susimarjoiksi kasvin englanninkielisen wolfberry-nimen pohjalta. Vasta 2000-luvun puolella yleistyi nykyään tunnettu, kiinan kieleen pohjautuva nimi – goji-marja.

Moni ruoaksi käytettävä kasvi tunnetaan usealla eri nimellä. Camelinaöljy kuulostaa kai houkuttelevammalta kuin ruistankioöljy – saati jos puhuttaisiin kitupellavasta, joka on kasvin vanha nimitys. Sen sijaan joskus kummastuttaa, miksi rucolaa sanotaan rucolaksi; eikö suomalainen sinappikaali olisi sympaattinen ja kuvaava nimi?

Lapset oppivat jo pieninä, että rusina on kuivattu viinirypäle. Harvempi tietää, että kuivahedelmäosastolta löytyvä inkamarja on sama asia kuin ananaskirsikka – oranssi, paperimaisten lehtien kauniisti suojaama marjantapainen. (Itselleni asia valkeni vasta Vesalan kaupassa työskennellessäni.) Kasvikirjoista tuttavuus löytyy nimellä karviaiskoiso.

Karviaiskoisossa ”virallinen nimi” paljastaa kasvin sukulaisuuden. Sama juttu on esimerkiksi superfood-hyllystä löytyvän maca-jauheen kohdalla: kasvin nimi on andienkrassi. Psyllium, gluteenittomaan leivontaan sitkoa tuova ja muutenkin mukava kuitulisä, on puolestaan jänönratamon siemenien kuoria.

Moni luonnonkasvi on jalostettu useammaksi erilaiseksi viljelykasviksi, joita harvoin ajatteleekaan saman kasvilajin edustajiksi. Niinkin eri yhteyksistä tutut ruoka-aineet kuin nauris, rypsi ja kiinankaali ovat kaikki saman lajin muunnelmia. Rapsi on puolestaan lantun alalaji.

Lanttu liitetään ruoanlaitossa ehkä liiaksikin jouluun, vaikka se on mainio, edullinen ja kotimainen juures muulloinkin. Tässä lisukkeeksi sopivassa vuokaruoassa lanttu saa täyteläisyyttä cashewpähkinöistä:

800 g lanttua (kolme pientä)
1,5 dl cashewpähkinöitä
2,5 dl (kasvi)kermaa
Suolaa maun mukaan

Surauta pähkinät, kerma ja suola blenderillä tai sauvasekoittimella yhteen. Kuori ja viipaloi tai suikaloi lantut ja laita ne uunivuokaan. Kaada päälle pähkinä-kermaseos ja kääntele vähän.

Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa tunti. Vähennä lämpöä 175 asteeseen ja kypsennä vielä puoli tuntia. Lisää tarvittaessa nestettä.

Vuokaa nauttiessa voi vaikka mietiskellä, että cashewpähkinöitä saadaan munuaispuusta.


Tenka

Puuroa rakkaudella

Puuro kuuluu suomalaiseen aamiaispöytään samalla tavoin kuin ikivihreä tango tanssilattialle. Sokerihuurretut murot ja myslit ovat vallanneet puurohiutaleilta alaa kauppojen hyllyissä, mutta paikkansa puuropaketit ovat silti pitäneet.

Puurosta on itse asiassa tullut varsinaista trendiruokaa Maailmalla on kokonaan puuroihin erikoistuneita ravintoloita, joissa puuroista on tehty todellista gourmet-ruokaa.

Tunnen useita ihmisiä, joille pelkkä kaurapuuro-sanan kuuleminen aiheuttaa kylmiä väristyksiä. He muistavat vieläkin lapsuuden joka aamuisen puurolautasen, jonka äärestä ei saanut poistua ennen kuin se oli tyhjä.

Väitän, että Suomessa syödään maailman huonointa puuroa eniten maailmassa. Pikakaurahiutaleet lautaselle ja lämmitys mikroaaltouunissa ei ehkä ole sen paremmin raaka-aineiden kuin valmistustavankaan puolesta se paras tapa valmistaa maukasta ja ravinteikasta puuroa.

Ei ole aikaa, sanoo moni syyksi sille, ettei ehdi keittää puuroa. Puuron ei kuitenkaan tarvitse olla mikrossa lämmitettyä tapettiliisteriä. Pienellä ennakoinnilla puurolautasellinen nousee aivan uuteen ulottuvuuteen.

Tuorepuurosta on noussut  perinteisen kaurapuuron rinnalle todelliseksi trendiruuaksi. Se jos mikä on helppoa ja nopeaa valmistaa ja maistuu vaikka välipalana tai jälkiruokana. Tuorepuuroa ei kuumenneta, minkä vuoksi siinä on kaikki ravintoaineet ja entsyymit tallella. Kannattaa kokeilla!

Puuroreseptini valmistuu Riihipuodin kaurasuurimoista. Niiden lisäksi Vesalan kaupan hyllyiltä  löytyy mm. kaura- ja ohrahiutaleita, speltti- ja ruisjauhoja sekä täysjyvämannasuurimoita.

Hiutaleita ei ole esikäsitelty, minkä ansiosta ne saostuvat hyvin. Kaurassa ja ohrassa on runsaasti ja vesiliukoista kuitua, betaglukaania, joka auttaa laskemaan huonoa LDL-kolesterolia.

Puuro on pop!

Kaurapuuro kokonaisista kaurasuurimoista (1 hengelle)

Laita desi suurimoita kattilaan ja perään 1,5 vettä. Jätä likoamaan yön yli. Lisää aamulla joukkoon 2 desiä täysmaitoa ja ripaus suolaa. Anna hautua kypsäksi miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia aamutoimien lomassa. Lisää sekaan nokare voita, päälle siemeniä tai pähkinöitä proteiiniksi ja marjoja kehon ruostesuojaksi. Nautitaan rauhassa päivän lehteä lukien. (Toimii ilman lehteäkin :)

Tuorepuuro (maidoton, gluteeniton, 1 hengelle)

Laitan yön yli väljään veteen likoamaan desi kaurasuurimoita ja kourallinen manteleita tai seesaminsiemeniä. Kaada aamulla vesi pois ja huuhdo. Lisää sekaan marjoja, ripaus laatusuolaa, makeutuksesi pari taatelia tai banaani. Surauta sekaisin sauvasekoittimella. Nauti makunystyröiden hyrinää kuunnellen.

Tuija

Leivänpäällistä Lähi-idästä tai lähikaupasta

En oikein innostu margariineista. Mukavaa, jos joku on huomannut ostaa vierasvaraksi Sinistä Keijua tai vastaavaa maidotonta tuotetta - itse ei kuitenkaan tule sellaista tule hankittua. Tuskin ne kauhean epäterveellisiä ovat, mutta tuntuu hupsulta että luonnostaan nestemäisistä kasvirasvoista on vaivalloisesti kehitelty kiinteältä voilta etäisesti näyttävä ja maistuva tuote.


Mitä siis leivän päälle, jos ei käytä voita? Yksi ratkaisu on kypsä avokado. Makeuttamattomat pähkinälevitteet ovat maukkaita ja terveellisiä, mutta melko arvokkaita. Välillä tekee joka tapauksessa mieli jotain muuta.

Hieno levite on hummus, Lähi-idästä kotoisin oleva kikhernetahna, jota syö mielellään vaikka ilman leipääkin.

Hummus on yksi bravuureistani, joista tavallisesti tykätään. Kerran olen kunnolla epäonnistunut: silloin, kun minun piti laatia tarkka resepti. Jonkinlaista rentoa otetta hummuksen teko siis vaatii. Tässä kuitenkin luettelo käyttämistäni aineksista ja ehkä tärkein vinkki, herneiden ja öljyn suhde. 

Hummus
500 g kikherneitä (kuivia)
5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
Sitruunamehua
Jeeraa eli juustokuminaa
Valkosipulia
Suolaa

Liota kikherneet yön yli ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Jos et tarvitse isoa määrää hummusta niin keitä silti koko pakkaus kerralla ja pakasta ylimääräiset.

Valuta kikherneet ja lisää sekaan öljy – kyllä, sitä menee aika runsaasti, jos hirvittää niin voi toki kokeilla riittäisikö vähempi. Jauha sauvasekoittimella ja lisäile maistellen muut ainekset. Yksi pitää kirpeämmästä, toinen valkosipulisemmasta. Joka tapauksessa kaikkea tarvitaan yllättävän paljon, joten valmis sitruunamehu ja valkosipulimurska voivat helpottaa urakkaa. Jos käytät tuoretta valkosipulia, varmista, että se jauhautuu kunnolla, ja anna maun tekeytyä hetki ennen tarjoilua.

Perinteisesti hummuksen aineksiin kuuluu tahini, seesaminsiementahna, mutta jonkin kerran sitä ei ollut minulla saatavilla, ja sitten se jäi omista hummuksistani pois.
Vaikka hummuksen tekeminen onkin helppoa, hetki siinä kuluu. Tässä siis hieman yksinkertaisempi, melkein yhtä herkullinen ja lisäksi täysin kotimainen vaihtoehto, hernus:

Hernus
Tölkillinen kasvishernekeittoa
Öljyä

Kaavi hernekeitto kulhoon. Parasta on sellainen, jossa ei ole porkkanaa eikä mausteita. Lisää öljyä, kunnes mössö notkistuu – mielellään neutraalin makuista, tähän ei kylmäpuristettu oliiviöljy sovi.

Itselläni hernus on tavallisin arkilevite. Voit maustaa sen esimerkiksi timjamilla, mutta se on hyvää sellaisenaankin. Ja ihmeellistä kyllä kukaan ei keksi, mistä se on tehty.


- Tenka